Historiaa

Rantatien varren kylät olivat maalaiskyliä 1800-luvun puoliväliin asti. Alueen kantatilat − Saarela, Kittelä, Kuninkala ja Kylänpää – ovat yhä käytössä. Kun liikenneyhteydet seudulle paranivat 1860-luvulla Helsinki–Hämeenlinna -rautatien avaamisen myötä, alkoivat Tuusulanjärven rannat houkutella helsinkiläisiä virkamiehiä, upseereita ja tieteenharjoittajia. He ostivat maatiloilta rantapalstoja ja rakennuttivat niille komeita huviloita, joihin perhe muutti koko kesäksi.
Tuusulan Rantatien varrella on jäljellä esimerkkejä vanhasta puisesta huvila-asutuksesta. Suurhuviloita olivat 1800-luvun loppupuolella valmistuneet Onnelan vanha päärakennus (nykyinen Jukola), arkkiatri Otto E. A. Hjeltin Lepola ja valtioneuvos Gustaf Souranderin Krapin päärakennus. Lepolan osti vuonna 1922 professori E. N. Setälä, joka vaihtoi tilan nimen Toimelaksi. Osa puisista huviloista on tuhoutunut tulipaloissa, kuten tapahtui Tuusulan nimismies J.V. Frostellin Fjällbossa sijainneelle huvilalle vuonna 1981. Myös Syvärannan päärakennus paloi aprillipäivänä vuonna 1947.
Onnelassa ja Syvärannassa lomaili 1900-luvun alussa venäläinen yläluokka. Uschkoffien aikana (1904–1916) Syväranta oli kansainvälisin ja eli loiston aikaansa. Uskoffien vieraina oli venäläisiä taiteilijoita, kuten Sergei Rahmaninov, Alexandr Skrjabin ja Fjodor Shaljapin. Itsenäisyyden ajan alussa Onnelasta ja Syvärannasta kehittyi runoilijoiden ja kirjailijoiden suosimia täysihoitoloita.

Taiteilijoiden Rantatie
Tuusulan Rantatien taiteilijayhteisö syntyi kirjailija Juhani Ahon (Brofeldt) myötä 1800- ja 1900-luvujen vaihteessa. Juhani Aho ja hänen puolisonsa taidemaalari Venny Soldan-Brofeldt vuokrasivat vuonna 1897 Järvenpään kartanosta Vårbackan huvilan, jota kutsuttiin Aholaksi. Juhani Ahon houkuttelemina alueelle muutti myös toisia Suomen kultakauden taiteilijoita. He asuivat aluksi vuokralla. Taidemaalari Eero Järnefeltin Suviranta valmistui vuonna 1901. Seuraavana vuonna valmistuivat taidemaalari Pekka Halosen ateljeekoti Halosenniemi ja runoilija J. H. Erkon Erkkola. Säveltäjämestari Jean Sibeliuksen perhe muutti Ainolaan vuonna 1904.
Elettiin kansallisromantiikan aikaa. Suomalaiset taiteilijat kaipasivat maaseudulle, aidoksi kokemansa suomalaisuuden keskelle. Taiteilijoiden piiri oli tiivis ja heistä monet olivat myös sukusitein toisiinsa sidottuja. Taiteilijoilla oli yhteisiä töitä ja halu kehittää suomalaista kulttuuria.
Rantatie veti puoleensa myös niitä, jotka eivät rakentaneet alueelle kotiaan. He saapuivat lyhemmiksi tai pidemmiksi ajoiksi asumaan, työskentelemään, lomailemaan tai kyläilemään ystävien ja sukulaisten luona. Runoilija Eino Leino oli Halosenniemessä usein nähty vierailija, kuten myös nuoremman polven edustajat Juhani Siljo ja Matti Kivekäs. Elämänsä loppuvaiheessa Eino Leino asui pitkiä aikoja Rantatien täysihoitoloissa, joissa viihtyivät myös muun muassa Uuno Kailas, Unto Karri ja Einari Vuorela.
Tuusulassa ovat asuneet myös seuraavien sukupolvien taiteen ja tieteen tekijät. Kirjailija Maria Jotuni ja professori Viljo Tarkiainen ostivat 1920-luvulla kesäpaikan Halosenniemen läheltä. Taiteilija Martta Wendelin muutti alueelle 1930-luvulla ja asui Tuusulassa elämänsä loppuun saakka. Hän kuoli vuonna 1986.

Kellokosken ruukki

Kellokosken ruukki ja puistomaisessa ympäristössä oleva sairaala antavat Kellokoskelle omaleimaisen ilmeen. Nykyisin Kellokoskella on noin 5000 asukasta ja se on yksi Tuusulan keskustaajamista.

Kellokosken historian voidaan katsoa alkavan 1750-luvulta, jolloin alueelle perustettiin kaksi rälssitilaa. Tiloista muodostui Kellokosken kartano. Vakavissaan Kellokosken kartanoa ryhtyi rakentamaan Erik Olander 1700-luvun puolivälin jälkeen (1768–1775). Olanderin jälkeen kartanon omistajat vaihtuivat usein. Kellokosken kartanon alueella kehitettiin maatalouden ja karjanhoidon ohella pienimuotoista manufaktuuriteollisuutta. Jo ennen ruukkia oli kartanoon perustettu saviastiaverstas, mylly ja saha.

Jokelan tiilitehdas

Jokelan alue oli 1800-luvun alkupuoliskolla miltei asumaton. Vuonna 1840 alueella asui henkikirjojen mukaan 7 henkeä. Osa alueesta kuului Hausjärven pitäjään (myöhemmin Hyvinkään maalaiskuntaan), osa oli Kirkonkylän, Paijalan ja Hyökkälän kylien takamaata.

Keskustele!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s